Tästä oli kyllä jotain aavistusta, kun mami siitä täällä näiden ihmisten kanssa puhui, joiden annan asua mun luona, mutta ajattelin sen olevan vain huonoa huumoria. Koitin sillon illalla esittää, ettei tunnu missään, vaikka jäisinkin kotiin. Jotain käänteispsykologiaa. Pauli on kertonut, et jos ei väännä torttua ulkona, sinne pääsee useemmin. Samaa koitin tässä, mut ei tehonnu.
Sinne ne meni, heti aamusta. Mä sain sitä pahaa ruokaa, mistä en kyllä tykkää yhtään. Jätin sen syömättä. Kostoksi. Huolestukoon. Olkoon syrän syrjällään ja miettiköön, miksi en syönyt.
No, siksi en syönyt, koska mut jätettiin kotiin! ...ja koska se ruoka on pahaa. Jotain uutta, mitä Miinakaan ei syö. Pauli kyllä syö ja sen on näköinenkin. Se on monesti syöny nyt meijjänki ruuat, jos ollaan jääty syömään, kun mami on menny vaikka suihkuun. Nyt Pauli syö omansa ja sen jälkeen se komennetaan paikoilleen ja me syyään tai ollaan syömättä. Kipot lähtee, jos ei syyä ja sit sitä samaa tarjotaan taas uuestaan. Meillä on onneks ne liha-ateriat ja luutkin, joten ei me nälkään kuolla, älkää huoliko. Mutta se nappula vaan on pahaa. Siihen laitettiin yks päivä kissanruokaa sekaan. Kissanruoka on tosi hyvää, koska sehän on tehty kissoista. Niistä kuvista siinä purkin kyljessä sen tietää. Maidossakin on lehmän kuva ja se on tehty lehmästä.
No, mä sen kissanruuan imeskelin niistä nappuloista ja syljin nappulat lattialle. Siihen Paulin viereen ja se ei saanu ottaa niitä. Hähää!!
Mutta se mun kotiin jääminen. Mami oli Miinan ja Paxin -siis MUN PAXIN!!- kanssa käyny siellä Porvoossa, joka on ihan salee ihan urpå paikka. Mä näin niitä kuvia, mitä ne on siellä ottanu.
Siellä ne pönötti paikoillaan jokaisessa kuvassa, vuorotellen Miina ja Pax ja sit molemmat yhessä. Kuin kurjaa niillä onkaan ollut. Pelkkää paikallaoloa. Ei yhtään kävelyä tai riekkumista. Tosikot!
Mut ne tuli kotiin, mami työnsi Miinan ovesta sisään ja otti mut mukaan. Pauli ja Miina jäi sen isomman ihmispennun kanssa kotiin ja myöhemmin ne oli ton meijjän Kepon kanssa.
Me mentiin "ei minnekään". Mä matkustin jossain ahtaassa kopperossa, joka meni ensin ylös ja myöhemmin alas. Näin itseni peilistä. Ensin heilutin häntää ja sitten murahdin, kun tuijotin itteäni liian syvälle silmiin. Tai siis oikeestihan mä tein sen vaan, jotta mamilla ois taas jotain mille nauraa.
Se ahdas koppi vei meijjät paikkaan nimeltä mummila. Siellä mä löysin sen ihmispentujen mummin keittiöstä ja papan makkarista. Jätin juoksutahran matolle ja tupoittain karvoja sängynreunaan niille muistoksi.
Meidän pienin ihmispentu jäi sinne ja me lähettiin taas "ei minnekään".
Ainiin, ennen sitä ahdasta koppia me haettiin ihmispentu sieltä ulkotarhasta. Siellä oli taas paljon muitakin ihmispentuja aitojen sisäpuolella ja ne halus nähä mut. Oonhan mä aika feimi!
No, mut kuitenkin. Me mentiin sinne "ei minnekään" ja siellä oli paljon muitakin. Varmasti tosi suosittu paikka. Sinne tuli semmosella pitkällä kiskoilla liikkuvalla kulkineella paljon lisää ihmisiä olemaan "ei missään". Siellä me vaan oltiin ja mami istu siinä laiskana, ku naapuritaloyhtiön lamppuharja.
Mä yritin ihan kauheesti kaikkia moikata, jotka hymyili mulle. Mut mä en saanut. Eikä ne saanu moikata mua. Me kuulemma harjoteltiin. Niinku mitä?! Eihän me tehty yhtään mitään.
Mua rupes vähän nyppimään ja menin maate siihen penkin viereen. Ihan suolesta.
Mamiki vissiin hokas vihdoin, ettei nyt ollu se kuningasidea ja paras mesta meikäläisen ilakoinnille, ni lähettiin pois. Käveltiin jostain ison mestan sisältä, jossa oli taas paljon ihmisiä. Mentiin portaita ylös ja käytiin jossain, missä mä sain jo moikata ihmisiä ja ne anto mulle namia. Mami hypisteli jotain meille eläimille tarkoitettuja vermeitä sillä aikaa, ku ne ihmiset hypisteli mua.
Se oli sentään ihan jees mesta. Hyvä mami, tajusit korjata virhees!
Autolle mentiin semmosella vähemmän ahtaammalla kopilla, joka meni alas ja ylös. Me käytiin ensin ylhäällä. Vietiin sinne joitain ihmisiä. Sit mentiin alas ja otettiin välissä lisää ihmisiä mukaan.
Olin urhea, kun saatoin ne kaikki oikeisiin paikkoihin.
Siellä isossa paikassa oli muuten turhan hyvät siivoojat. Kauheen liukkaat lattiat! Olin välillä vähän ulalla, kun tassut ei meinannut pitää. Ehkä ois taas aika trimmata varvaskarvat...
Tänään ei tapahtunu mitään. No, Pauli kävi mamin kans jossain Veikkolassa jonkun tädin luona, jolla se on ollut joskus hoidossa ja ne kävi ostamassa ihmispennulle uuden fillarin. Sit me vaan möllötettiin himassa ja käytiin normilenkeillä. Ehkä mä huomenna saan taas tehä jotain.
Ens viikolla mami menee takas töihin ja sit mä voin keskittyä kodin remontointiin taas täysipäiväisesti.
~ Raili ~
 |
| Miina kiipeili jossain kirkonmuurilla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti