Me vietiin ihmispentu päiväkotiin. Niillä on aika magee ulkotarha. Paljon tilaa ja kaikenlaisia vempeleitä. Niiden aidat vaan on aika matalat, mutta ehkä ihmispennut ei osaa hypätä kauheen korkeelle.
Harkitsin tekeväni jonkun ilmoituksen viranomaisille, kun en nähnyt siellä ollenkaan vesikuppeja.
Annoin kuitenkin olla, mulla oli tärkeämpää tekemistä; ottaa selvää mihin me oltiin autokuskin kanssa menossa.
Mä tunnistin sen tien heti, kun sinne käännyttiin. Ilmoitin siitä heleällä äänelläni, mutta mami ei tainnut kuulla, koska se jätti mut autoon, kun pysähdyttiin. Tai ehkä sillä oli dementiaa...?
Onneksi se tovin päästä muisti mun olemassaolon ja otti mut pois. Ja sitten se varmistui!! Me oltiin Paxin luona! Pax odotti mua jo sen autokuskin autossa ja mä sain mennä sen viereen matkustamaan. Koitin työntää nenäni väliseinän välistä sen puolelle, mutta mun nokka on kasvanut jo liian isoksi, ei se mahdu enää.
Ajettiin aika pitkä matka ja sit oltiin ihan metsässä.
Päätin ilmoittaa kuuluvalla äänellä, että oon paikalla. Vähän meinas karata mopo käsistä, mutta kyllä mä sitten taas maltoin.
Paxin kanssa päästiin rokkaamaan metsään hetkeksi, mutta me jouduttiin sit liinoihin, kun siellä oli tyyppejä metsä pullollaan. Yksi urpå setäihminen sanoi mulle "turpa kiinni", kun mä kysyin siltä, et mitä helvettiä se mua möllöttää joku musta pamppu olallaan. Ihan apina koko mies!
Se sinitakkinen oli sentään kiva. Se sano, että me saadaan kyllä hillua, jos me ei syödä sitä elävältä.
Mut se vihreätakkinen mies oli ihan hiljaa ja liikkumatta kunnes mä olin se vieressä ja se liikahti. Sain ehkä sydärin ja samaan aikaan se mieskin tais saada. Se kyllä nauro mulle, kun tajus, että molemmat pelästyttiin yhtäaikaa. Annoin sille pari pusua ja jätin karvatuppoja sen vaatteisiin muistoksi.
Päästiin johonkin "perille" ja siellä perillä oli VETTÄ!!! Paljon vettä! Niin paljon, ettei sitä kaikkea voinut edes nähdä kerralla. Me Paxin kanssa osataan nää vesileikit. Uskokaa tai älkää, Pax on pahempi luttaaja, ku mä. Se menee makaamaan aina pienimpäänkin lammikkoon ja pulikoi siellä. Sillä vaan on semmonen saksalainen suojaväri, et se ei joudu yhtä herkästi pesulle, ku mä, ni se voi ihan rauhassa ottaa mutakylpyjä.
Me rokattiin menemään siellä vedenäärellä isosti ja sitten... sitten se ilo loppui.
Mulla oli ketsuppia varpaissa ja mua kiellettiin riehumasta enempää. Kynsihän se vain oli, ei mitään sen ihmeempää, eikä se ees mua haitannut! Ihmiset on just niin tyhmiä, et ne hyperventiloi heti jos verta vähän roiskuu. PYH!!
Mami halus vielä ottaa Paxista vähän kuvia ja mä tein kaikkeni sabotoidakseni sitä puuhaa. Kuulemma onnistuin siinä hienosti.
Paxin autokuski antoi meille jotain koirien proteiinipatukkaa, jonka mä syljin sinne kallioille. Kaviaaria ens kerralla, ni mullekin maistuu!
Autolle me käveltiin aika laiskasti. Meitä kumpaakin harmitti, kun oltiin taas liinassa eikä saatu leikkiä enempää. Väsyneitä me ei oltu, me ei väsytä koskaan!
Siellä Paxin luona mä jouduin ulkotarhaan. En ollut alkuun ihan samaa mieltä ja kokeilin kuinka kovaa tekoa se tarha on. Oon kuullut, että Miina on tullut sieltä yli ja kokeilin samaa. En onnistunut. Ehkä Miina vain juksas? Pääsin mä sieltä sit onneks poiskin. Sinne Paxin kotiin sisälle.
Paxin autokuski hieroi mua ja mä olin ihan mutkalla. Siinä mä söpistelin ja vikuroin, mut ei se vissiin ollutkaan se, miten siinä piti olla. Asetuin mä sit toviksi ja se tuntu aika kivalta.
Sillä ihmisellä oli niin tummat vaatteet, että tahoin antaa sille vähän valkosta koristetta niihin. Se tykkäs niistä koristeista niin paljon, että mentiin vielä siihen ulos ja se irotti niitä koristeita musta harjalla niiden pihaankin. Tyhmä tyyppi, se ei tajunnut ettei ne siihen pihaan jää, kun tuuli kuljetti ne heti pois.
Lupasin kyllä, että saa niitä multa lisääkin jos tahtoo.
Huomenna mulla on kotipäivä ja Miina lähtee johonkin Porvooseen. Kuulostaakin ihan tyhmältä paikalta, niin jään kyllä mielelläni kotiin. Ehkä laitan vähän kakkaa seinille, jos tulee tylsää.
Eilenhän mut PESTIIN ja kostin sen varastamalla hellalta kalkunarullan. Hittolainen, kun jäin siitä kiinni. Heitin sen rullan äkkiä Paulille, jotta mua ei voitais syyttää. Mami kyllä torui mua kaivettuaan sen kalkkunan Paulin suusta. Paulilla on se luppakorva, niin se saa aina kaiken anteeksi. Ihan epistä.
Jotain se mami kirosi vielä, kun pesi sitä paistiaan. En ihan saanut selvää, mutta perkele siellä ainakin oli. Se on semmoinen kutsumanimi meille kaikille karvaisille. Vähän niinkuin jenginimi. Sitä me totellaan parhaiten ja ollaan aina paikalla, kun perkeleet raikaa. Häntää on paree silloin heiluttaa, se vähentää mamin stressiä.
Nyt unia ja kaikille mun kuvia!!
~Raibuli~
 |
| Varovasti, on liukasta! |
 |
| Pax on ihan mun bestis! |
 |
| Lumi suli ja kevät sano "puli puli". |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti