No, ei vaineskaan. En oo unhoittanut, kahtoin vaan tuleeko teille minnuu ikävä. Ja tulihan teille. Vaikkette myöntäs, ni kyllä mää tiiän! Puspus vaan kaikille.
Nii.. Mää olin siellä isolla kirkolla. Joo-o. Autokuskin käskin olla valmiina aamutuimaan ja sanoin, että syön vaan sopivasti, jottei tarvii sitte julkisessa kulkineessa röyhtäillä kenenkään naamaan. Ei ole soveliasta semmoinen.
Niin me vietiin taas se ihmispentu sinne ihmispentujen päiväkenneliin ja ajettiin jonnekin, jonne me ei kai oikeesti osattu ees mennä, mutta vahingossa oltiinkin oikeessa paikassa. Ovat kuulemma Paulin kanssa jollain pentukurssilla käyneet siellä, autokuski ja Pauli. Näin kuulin sen kertovan Paxin autokuskille.
Mutta siellä me oltiin ja siellä oli myös Pax! Mä näin sen ja se meni ENNEN MUA semmoseen juokse_lujaa_ja_katko_kinttusi-karsinaan. MIKÄ VÄÄRYYS!!! Huusin niin, jotta koko Espoo raikasi. Oon varma, että sinne Rovaniemelle asti mun äiteekin sen kuuli, kuinka vääryys minnuu kohtasi. Ja mitään ei tapahtunu. Ei sitte mitään! Siinä se patsasteli tuo mamiksikin kutsuttu autokuski (nyt se on vaan autokuski, koska se oli niin julma!) eikä eväänsä lotkauttanut. Kyllästyin huutamaan. Ihan p*skaa! No, sillä vissiin korvissa loppu tinnitys, kun päästi mut sitte häkistä. Näin Paxin siellä aitauksessa ja huusin lisempää.
Mulla on semmonen pikkunen aavistus, ettei se huutaminen ja rimpuilu ole kauheen kannattavaa. Sillon ei meinaan tapahdu mitään. Siinä mä kiljuin ja heitin volttia, ku oravat punnitse ja säästä-pähkinäkaupassa. Semmoinen aavistus on myös, että me mennään sinne, minne autokuski haluaa meidän menevän ja just sillon, kun se sitä tahtoo.
Kokeilin kuitenkin sitkeesti loppuun asti ja kokeilin montako tupakkikartonkia se kaivaa povaristaan.
Ei se kaivanu. Eikä kyllä mitään muutakaan. Meillä meni ainaki seittemänsataa tuntia, ennenku mä pääsin riekkumaan Paxin kanssa. Ja koska mua syletti jo valmiiksi ja kiljututti, päätin vähän kiljua Paxillekin, eikä se tykänny siitä. Tai meijjän autokuskit ei tykänny. Jouduttiin hihnaan ja lähettiin pois. Voe helevettiläinen.
Me mentiin jonkun instrumentin parkkihalliin, myöhemmin kuulin, että se oli Sello, ja sieltä lähettiin talsimaan sen pitkän raiteilla kulkevan rautamöhkäleen luokse.
Mulle laitettiin kaulaan joku ihan outo panta. Siitä lähti joku naksnaks-ääni, kun se kiristy. Ja kun se kiristy, se kiristy ihan oikeesti. Aika äkkiä tajusin, että sitä ääntä kuuntelemalla mä pystyn päättämään kiristyykö se enempää vai ei. En tahtonut sen kiristyvän, joten himmasin vauhtia aina, kun kuulin sen äänen.
No, me mentiin siihen rautamöhkäleeseen ja matkattiin isolle kirkolle.
Eihän se matkustaminen mulle mitään uutta ollut. Sitä oon tehny jo sillon ihan kakarana. Lipunmyyjän housuihin jätin karvoja kiitokseksi matkasta ja lattialle pari punaista tippaa odottamaan sopivia neniä ja niiden omistajia, jotka voi saada hermoromahduksen.
Me käytiin semmosissa paikoissa kuin Stocka, Kolmen sepän patsas (niiltä puuttu housut!! siellä ne oli kassit paljaina ne sepät!!), Espa (törmäsin aitaan, koska kukaan ei laita aitaa 20cm korkeudelle ja väkerrä sitä jostain näkymättömästä vaijerista! Hemmetin cityjuntit!), kauppatori, pressanlinna, citykäytävä, juna-asema ja sitte se ISO KIRKKO.
Ison kirkon eessä oli semmonen superkarmea PETOnitöttörö. Eikä se ees lähteny karkuun vaikka huusin sille lujaa. Siellä kauppatorilla oli joku setäihminen soittamassa kitaraa ja laulelemassa keväästä. Sille kävin iskemässä silmää ja heilauttamassa häntää.
Pressanlinnan luona oli ihan orkesteri ja sotilaita mua kattomassa. Ne oli varmaan veispuukista kuullu, jotta nyt on leidit landelta lähteny kylille. Eihän niitten nyt ois tarvinnu, vähempiki ois riittäny.
Mä olin aika väskä, ku päästiin kotiin. En tainnu ihan hirveesti ees Miinaa illalla kiusata. Vedin vaan eväät nassuun, kävin ulkona ja jatkoin unta.
Perjantaina me oltiin raunioilla. Minä, autokuski, Opri ja sen autokuski.
Opri pääsi hommiin eka ja mun mami sinkoili pitkin kasoja (se mitään sinkoilla voi, kun ei sen jalka ihan vielä pelitä) ja survo itteensä mitä ihmeellisempiin töttöröihin ja bunkkereihin. Opri löysi sen joka kerta. Vähän ois syytä tsempata niiden piilojen kanssa!
Mä lupasin antaa taas mamin kertoa, mitä mä tein, joten meen hetkeksi kiusaamaan Miinaa, niin mami saa runoilla rauhassa.
Oittaa, Rauniot 20.3.2015 klo 16:30->
Raili tuli autosta radalle kytkettynä, mutta laskin hihnan maahan, kun bongasi Mantin istumasta penkiltä. Meni reippaasti luokse ja söi ahneesti (SIKA!) namit. Manti siiryi kasoille ja Raili sai katsoa maalimiehen loittonevaa selkää. Ei ääniapuja, ei vihjesanaa etsinnälle. Laskin irti, kun Manti oli asemissa ja Raili lähti oikein reippaasti etenemään.
Ei aristellut tiilikasoja, kaltevia liukkaita pintoja tai muitakaan esteitä, mitä matkalla oli.
Kolmannella "piilolla" Manti meni vaakaputken sisään kokonaan ja laskin Railin irti. Jäin kauemmaksi, jotten ole koiran hanurissa kiinni ja luo painetta. Tarkoitus oli katsoa, miten rahkeet riittävät ja pystyykö ratkaisemaan itsenäisesti. Pieni säpsähdys putken kohdalla, kun meni ohi ja huomasi maalimiehen. Kiersi pienen kehän putken sivulta ja meni itse kohtisuoraan maalimiehen luokse palkattavaksi. Kiirehdin viereen tukemaan, mutta ei tuntunut jännittävän siinä vaiheessa. Annettiin maalimiehelle tilaa tulla piilostaan ja siirtyä seuraavaksi keskikasalle portaiden yläpäähän. Raili yritti miettiä helpompaa reittiä maalimiehen luokse ja pyöri edestakaisin kasan ympärillä hieman piipaten. Meni sitten samoja rappusia ylös, joista maalimieskin oli mennyt, söi ja tuli maltillisesti alas. Maalimies siirtyi alakasan reunalle, jonne Raili lähti iloisena syömään sorm...siis makkaraa purkista.
Seuraava piilo oli pitkän kasan ja keksikasan välissä olevan kuusen alla. Tuli hieman tunkeutumisharjoitusta, eikä Raili ollut moksiskaan. Viimeinen otettiin Teantornin kakkoskerrokseen ja katsottiin maalimiehelle semmoinen paikka, johon Railin olisi helppo päästä. Maalimies katosi Railin näkyvistä siirtyessään piilolle ja tyttö joutui jo tekemään töitä löytääkseen. Ei mennyt helpointa reittiä, jonka olimme "katsoneet sille valmiiksi", vaan hyppäsi korkeimmasta kohdasta seuraavalle tasolle palkattavaksi.
Yhteensä oli kahdeksan palkkausta maalimiehen toimesta, joista ensimmäinen heti radalle tullessa.
Raili piippaa ja jo hieman keulii halutessaan töihin (vaikkei se vielä tiedä tekevänsä töitä), joten lasken irti vasta hiljaisuudesta ja maltista. Mielummin työstän sen jo nyt, ettei olla vuoden päästä kaikki peltorit korvilla treeneissä. Moottoria tuntuu olevan ja rohkeuttakin valosalla. Pimeässä on vielä paljon haastetta.
Hyvä treeni koiralle ja ohjaajalle. Sää oli aurinkoinen, pari astetta plussalla, rata hieman märkä ja liukas, liikkuminen kuitenkin suht helppoa kipeän jalankin kanssa. Tuullut ei juurikaan, joten ei voitu käyttää tuulta "apuna". Raili on kuulolla ja palkka tuntuu maistuvan. Siispä koiranmakkaraa kaupasta.
Siinä autokuskin lätinät. Lawwantaina me koirat oltiin vaan kotosalla normiulkoiluja lukuunottamatta ja sunnuntaina mä pääsin sille mamin "kuntouta jalkaa"-lenkille Miinan sijasta.
Onneksi olin mukana, koska Kepo ei saanut
 |
| Tää on vissiin se ISO KIRKKO. Näin mää olin kuulevinani. |
mennä kauppaan sisään, kun mami haki sieltä evästä ihmisille, niin mä pidin sille seuraa. Olishan sen ollut kamalaa olla siinä vain yksinään. Joku ois vaikka voinut sen varastaa. Sitä varten me koirat ollaan olemassa.
Nyt mä meen nukkumaan, koska huomenna on taas mami vapaalla ja luvannut olla autokuskina. Johonkin me mennään ja veikkaan, että siellä tarvitaan nenää. Tän alkuviikon mä oon ollu kiltisti kotona, kun mami on ollut töissä. En oo ees yhtään kakkaa levitellyt seinille.
En viiti ryttyillä, kun se tilas sitä hyvänmakuista sapuskaa meille, niin lähtee nälkäkin paremmin.
 |
| Kerkesin moneen paikkaan! |
Huomiseen!! Kauniita unia ja mun kuvia!
~Railinen~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti