Raili nukkuu, joten käytän tilaisuuden hyväkseni ja runoilen sanasen meidän treeneistä.Vielä eilen illalla mietin menenkö vaiko enkö. Mietin myös otanko Railin lisäksi Miinan ja pakkasinkin palkkoja iltasella valmiiksi kahden koiran mukaan. Aamulla kuitenkin muistin käyttää aivojani ja mukaan lähti vain Raili.
Raili on NIIN erilainen, kuin aikaisemmat koirani, että siihen täytyy ihan oikeasti keskittyä ja miettiä, mitä ollaan tekemässä. Ja sen muistin tänään tehdä. Kertakaikkisesti, mietin ihan oikeasti mitä ja minne, mistä tulee (ei juurikaan tuullut) ja miten liikumme, jotta tulee kasojen ylityksiä, tiilikasoja, kiikkeriä alustoja, heiluvia alustoja ja myös hieman tyhjää.
Kaikki neljä maalimiestä olivat jo valmiiksi piiloissaan. Ensimmäisenä Heikki, koska Heikki on ollut kummitus Miinallekin alkujaan ja tovi sitten Raili mörköili Heikille, kun hän hyppäsi kasalta alas hieman ryminällä ja Raili pelästyi. Sen jälkeen ei kyllä ole ollut mitään ja jo saman treenikerran aikana Heikki oli Railin mielestä super, koska häneltä sai namia.
Mutta varuiksi halusin Heikin ensimmäiseksi, jotta mahdollinen mörkö voidaan korjata.
Lähdettiin Railin kanssa yläkasan toisesta päästä, koska halusin hyödyntää sitä pientäkin tuulta, mitä siellä oli. Maalimies ei ollut näkösällä. Raili nosteli nenää hienosti jo lähetyspaikalla, ei keulinut eikä kiljunut. Malttoi hienosti ja laskin töihin taas ilman vihjettä. Reippaasti ja varmasti lähti liikkeelle nenä pystyssä. Jarrut pohjaan, täysikäännös vasempaan ja suoraan maalimiehelle! Namien jälkeen piti vähän sirkuttaa Heikille, koska Heikiltä oli saanut niin superhyvät eväät ja Heikki oli superihana. Heikki oli rautahäkin takana putken päällä istumassa.
Jatkettiin ilman erillistä käskyä ja kiersimme alakasan metsänpuoleisen kasan yli. Kasan ylitys oli hieman jännää. Tällä alueella emme olleet koskaan ennen Railin kanssa kulkeneet. Reippaasti kuitenkin mentiin yli. Kiipesin itse ensimmäiselle palkille ja siitä Raili lähtikin taas kulkemaan edelläni. Maalimies oli näkösällä ja mietin hetken, että jättääkö Raili sen. Kyllähän se nyt pitäisi siitä huomata. Vaan eipä mennyt Raili silmillään, vaan nenällään. Ne edestakas säntäilyt alakasan takana olikin Railin tyyli rajata hajua. Mulla on taas koira, josta näkee hyvin selkeästi, milloin se on hajulla. Sukkana maalimiehen syliin ja eväät purkista suuhun. JES!!!
Jatkettiin alakasan yli keskikasalle ja annoin Railin tehdä hieman tyhjää. Seuraavat maalimiehet olivat alakasan ja teletapin välissä olevan kuusen alla ja Teantornin kakkoskerroksessa.
Viimekerrasta viisastuneena en lähtenyt puuttumaan Railin liikkumiseen. Vain, jos se selvästi vaihtaisi hajua kesken kaiken, kutsuisin sen pois.
Raili otti Teantornin maalimiehen hajun jo kauempaa ja jäin katsomaan torinin läpi, meneekö se itsenäisesti tasanteelle asti. Ei mitää ongelmaa. Olin itse vielä kauempana tornin takana, kun Raili oli jo mussuttamassa palkkojaan.
Tässä vaiheessa mulla tuli aivopieru, koska Raili oli tosiaan saanut vahvemman hajun Teantornin maalimiehestä, jonka piti olla se viimeinen, ja porhaltanut ohi Laurasta, joka kökötti kuusen alla.
Jos olisin ajatellut tämän koiran kannalta fiksummin, olisimme halkaisseet keskikasan ja tulleet sitten alakasan reunaa takaisin taloillepäin. Näin olisi tuuli ollut suotuisampi, mutta toki lähdin kulkemaan kohti kuusta Teantornin ja teletapin välistä. Raili veti ensin kuusen ohi, mutta jarrutti, kun sai hajun ja dyykkasi kuusen sisään.
Maailimies oli todella hyvin kärryillä ja antoi Railille tuplapalkan. Hänellä oli "korjaussarja" taskussa siltä varalta, jos viimeinen maalimies olisikin mennyt vihkoon ja jotain olisi pitänyt korjata.
Mitään ei kuitenkaan Railin työskentelyssä mennyt mönkään, joten oli oikein hyvä ratkaisu antaa viimeillä piilolla jackpot!
Olen erittäin tyytyväinen Railiin! Tämä oli kolmas tai neljäs kerta raunioilla, jos ei lasketa niitä paria kertaa, kun Raili oli pentuna vain tallomassa ja tutustumassa alustoihin. Ja ensimmäistä kertaa maalimiehet olivat nyt kaikki samaan aikaan jemmassa, etsintä tehtiin ilman minkäänlaisia apuja ja kaksi viimeistä olivat ihan oikeasti piilossa, eivätkä näkösällä.
Lapset olivat myös mukana ja reippaasti olivat häkki-piilossa neljälle koiralle. Monilta koirilta puuttuu kokemus lapsimaalimiehistä ja nyt tarjottiin tätä heille tuplana. Tito hoiti palkkaamisen ja Ira hihityksen. Pieni Nasta-pentukin pääsi ensikosketukseen lapsista. Ira syötti purkista evästä mun vierestä ja Tito oli itsekseen vähän pidemmällä ja palkkasi oikein rauhallisesti ja hienosti.
Kyllä näistä lapsistakin vielä jotain kehkeytyy.
Hyvä treeni, parempi mieli. Nämä olivatkin viimeiset vapaatreenit ja ensi tiistaina ollaan jo "tositoimissa". Kausi meinaan starttaa tänään kaudenavajaisten merkeissä ilman koiria ja ensimmäiset treenit on heti tiistaina. Tästä lähdetään ja innolla odotan, mihin asti päästään kauden aikana.
Opettavainen kausi tästä tulee, sekä minulle, että koiralle. Enemmän kuitenkin minulle, koska koettu se on ennenkin, että koira oppii ennen ohjaajaa. ;)
Jostain pitäisi kekstiä vielä hoitopaikka lapsille ja isoille tytöille lokakuussa, kun meidän olisi tarkoitus Railin kanssa lähteä valloittamaan Ahvenanmaan rauniorataa. Olisi kyllä mieletön reissu. Ensin pe illalla Turkuun, sieltä laivalla yli, kello keskelläyötä maihin ja muutama tunti unta. Ahvenanmaan rauniokokeen järkkäilyt ja jeesailut ja sen jälkeen rata olisi meidän käytössä lauantaina. Sunnuntaina vielä treenit ja iltasella kotiin. Täytyy toivoa, että hoitokuviot saadan järkkääntymään ja päästäisiin Railin kanssa reissuun. :)
~Luffe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti