Lohduttauduin sillä, että tänään päästään Railin kanssa raunioille. Kotiläksyä oltiinkin tehty ja näytönpaikka oli ennen Railin vuoroa; tulla hallitusti autosta ulos. No, sehän meni kivasti.. KUNNES!! Joku päätti laittaa kaksi metukkaa köpöttelemään mun auton ohi. Voi v*ttus**tana.
Ooteltiin siinä sitten hetki ja päästiin radalle. Sinnehän Raililla on hirveä hinku ja heti pitäis päästä hommiin.
Tämä oli kauden ensimmäinen virallinen rauniotreeni. Jokaisella koiralla oli kaksi maalimiestä ja Railillakin ne olivat jo valmiina. Yksi oli yläkasan reunalla "pystyseinän" takana ja toinen keskikasan alaosassa vinoputkessa.
Meidät on jaettu "tsempparipareiksi" ja tarkoitus on läpi kauden tarkkailla parin työskentelyä koiransa kanssa ja antaa aina treenin lopulla tälle palautetta. Tämä on mielestäni erittäin hyvä, koska toisen koiran ja ohjaajan havainnointi on sekin taito.
En tiedä miksi, mutta MINÄ paineistun tässä ryhmässä ja sitä kautta paineistan Railin. Viime sunnuntaina vapaaryhmässä ei ollut mitään ongelmaa oman fiiliksen kanssa, mutta nyt taas oli. Tiedostanko, että nyt treenataan tosissaan ja "virallisesti", en osaa sanoa.
Viimekertainenkin varmaan jyskytti osittain mielessä.
Raili ei osallistunut tottikseen, koska oli minun vuoroni vetää se. Sen koira odottaa autossa, joka vetää tottiksen/hallinnan.
Raili söhelsi lähetyksessä eikä taas ollut kuulolla. Sain sen kuitenkin rauhoittumaan ja malttamaan ja laskin hommiin. Oliko rintamasuunta oikea? No, eipä tietenkään. Railihan kimposi sinne, minne sen nenä osoitti, mutta tuli kuuliaisesti huikkasusta takaisin.
Liikkuminen raunioilla tuntuu olevan Railille helppoa. Rengaskasan ylitys tuntui aavistuksen haastavalta, kunnes Raili muisti omistavansa neljä jalkaa.
Vauhtia tuntui olevan ja nenäkin auki. Piilot olivat vähän jänniä. Putkessa ollut maalimies ei ollut näkösällä eikä Raili oikein malttanut tarkentaa. Pyysi kovasti minulta apua, mutta jostain syystä seisoin siellä tumput suorana. Mihin voi hävitä se kolmen kauden kokemus, kun laitetaan "uusi koira" hommiin?
Raili meni palkattavaksi hieman matalana, mutta häntä heiluen. Maalimiehen könyäminen jättimäisten sadevermeiden kanssa putken sisältä oli pelottavaa.
Jatkoimme takaisin yläkasalle, jossa Raililla oli mielestäni jo aikaisemmin haju, mutta vauhtia silloin vielä liikaa ja se sinkosi alakasalle saaden hajun putkessa lymyilleestä maalimiehestä.
Raili kiipesi maalimiehen yläpuolelle ja kiikkui siinä palkattavana tassujen vähän luistaessa alta.
Lopuksi otettiin vielä lihapullarinkiä ja Raili lähti hyvillä mielin takaisin autoon.
Kotimatkahan oli supermukava, kun autosta hävisi tehot ja hehkun merkkivalo alkoi vilkkumaan. Tosinaisena painoin kaasun pohjaan ja puristin rattia toivoen pääseväni pihaan asti.
Joo-o, pääsin kyllä, mutta pääsenkö huomenna enää minnekään?
Syytä olisi, sillä otin Iinaan yhteyttä kuluvalla viikolla ja toivoisin saavani häneltä ohjeita siihen, miten tekisin itseni olemassaolevaksi Railille, kun se ehtii mennä siihen omaan moodiinsa ja omaan kuplaansa, johon muilla ei ole asiaa.
Note to myself:
Hallintaa, hallintaa, HALLINTAA. Pienin askelin ja yksi asia kerralla.
Oman kehon käyttö ja hallinta koiran työskennellessä. Raili käy pyytämässä paljon apua ja omalla vartalonliikkeellä voisin sitä tukea, jos vain muistaisin sen sillä hetkellä radalla.
Ja taas se oma mielentila. Voihan huokaus.... Hermorakennetta tuskin saa mistään ostettua? Minulle siis!
Tottiksessa vedin luoksepäästävyyden koiran tasojen mukaan. Toiset kopeloin päästä varpaisiin ja toisia vain moikkasin huomaamattomammin.
Hallitusti siirtymistä toisten koirakoiden edestä ja takaa, kun muut seisovat rivissä koirat kontaktissa.
Seuraava vastuunakki osuu 8.5. Korson radalla vierailun yhteydessä ratavastuuna; vaate- ja ruokahäiriöt.
Näillä mennään ja koitan olla olematta jortikka otsassa huomenna. Ja toivon, että auto starttaa aamulla!
~Luffe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti