Hiekkaa korvassa

Rauniot 24.4.15.
Alkuun sadetta ja harmaata, loppua kohden kirkastui

Tänään oli teemana alapiilot. Eli maalimies oli alhaalla onkalossa tai maan alla ja koiran tason mukaan katsottiin kuinka syvälle maalimies mönkii. Railille ne jätettiin näkösälle.
Treeni itsessään oli suunniteltu todella kivasti kouluttajien puolelta. Ei normaalia "yksi koira kerrallaan radalle"-teemaa, vaan nyt porukka jaettiin kahtia. Toinen porukka hoiti/toteutti toisen porukan treenin ja päinvastoin. Ja kaikki treenaavan porukan koirat olivat kerralla ulkona autoista. Joko odottamassa vuoroaan tai radalla. Yksi maalimies kerralla ja pieni alue. Alueelta poistuttiin taas odottelemaan seuraavaa etsintää. Maalimiehiä oli jokaisella kolme.

Aloitimme tottiksella ja olinkin jo sanonut, että Railin kanssa keskitymme vain rauhoittumiseen.
Raili pääsi nostamaan kierroksia, kun kiskoin vielä sadehousuja jalkaan ja se oli tolpassa kiinni, kun muut asettautuivat jo riviin. Kiersimme radan alakautta tielle ja jäimme ensin vähän jemmaan rauhoittumaan. Treenikaverin autosta tuli kolmen koiran tarjoama häiriö, mutta Raili rauhottui ja laski kierroksia hyvin.
Siirryimme hiekkatielle, jossa muutkin olivat. Etäisyyttä oli reilusti, koska en halua ahnehtia tässä tai vaatia liikaa, palapalta ja maltilla! Railille nämä ovat kaikki uutta, eikä se todellisuudessa vielä tiedä, mitä siltä odotetaan.
Sillä ei myöskään ole vastaanotin auki, kun se pääsee tiettyyn mielentilaan. Siispä etäisyyttää ja vain me kaksi. Vaikkakin näköyhteyden ja kuuloyhteyden päässä seitsemän koiraa.
Kuluva viikko ollaan harjoiteltu normilenkeillä ja kotona rauhoittumista. Liike pysähtyy, niin perse laskee ja odotellaan. Liikkeelle lähtetään tai tekeminen jatkuu vasta, kun on rauhoituttu. Ja tämä on tehty niin, että Raili on oivaltanut asian itse. Ei käskytystä ja niiden toistamisia turhaan kuuroille korville, vaan oman oivalluksen kautta. Ei se täysin lamaantunut ole, mutta malttaa ja tajuaa mennä maahankin.
Ääntähän lähti tänään niin, että kaikki kyllä kuulivat meidän olevan paikalla. Mutta ääni lakkasi ja Raili laski kierrokset, tarjosi maahanmenoakin. Muistin hengittää itse, olla hermostumatta ja rauhallisin liikkein ohjasin uudestaan ja uudestaan viereeni istumaan, kunnes malttoi.
Vaikkemme olleet varsinaisessa tottiksessa mukana, kuulin sivukorvalla kouluttajan "nyt on Raili rauhassa, lopetetaan tähän". Muut laittoivat koiransa autoon ja me Railin kanssa odoteltiin vielä hetki.
Käytin Railin pissalla ja vein autoon.

Toiveestani aloitimme niin, että meidän ryhmä oli ensimmäisenä järjestävän ryhmän roolissa. Halusin antaa Railin makustella rauhoittumistreeniä, enkä ottaa sitä suoriltaan samantien hommiin.
Treenit sujuivat hyvällä tahdilla ja jokainen koira suoriutui mallikkaasti. Piilot olivat kaikille samat, mutta niiden haastavuutta katsottiin koirakohtaisesti.
Sain tuta miltä tuntuu, kun sakemanni tahtoo ihan liki maalimiestä ja heittää tullessaan hiekkaa korvaan. Ei tarvinnut miettiä haluaako koira päästä maalimiehen luokse.
Hiekkaa on korvassa edelleen enkä tiedä miten sen sieltä saisi pois. ;)

Meidän ryhmässä oli Raili, vpu Loki ja lagotto Roa. Raili oli ensimmäisenä ja muut ottivat hyvin huomioon sen, ettei Raili vielä kestä liiaksi häiriötä. Itse keskityin hallintaan ja ensimmäisellä piilolla käärmekasalla olinkin vielä siellä hallinnassa ajatuksieni kanssa. Raililla oli haasteita keksiä, että maalimiehelle pääsee suoraan putken läpi, kun se oli sen bongannut pienestä raosta eikä voinut ymmärtää, että vaikka nenä mahtuu, loppukoira ei. Ohjasin kädellä ja Raili meni häntä viuhtoen maalimiehelle palkattavaksi. Kehuin ja kytkin koiran. Poistuimme parkkipaikan kupeeseen odottelemaan vuoroa.

Seuraava maalimies oli alakasalla. Rauhoitin taas Railin ja laskin etsimään rauhallisesta mielentilasta käsiavulla. Meillä ei vieläkään ole vihjesanaa etsinnälle, mutta käsivihjeen olen nyt (ilmeisesti) ottanut mukaan.
Raili ohjautui hyvin, jätti kuusen alla olevat mielenkiintoiset hajut ensimmäisestä kehoituksesta ja kiipesi itse oma-aloitteisesti alakasalle ja vipelsi maalimiehelle ollen ehkä vähän sika ahnehtiessaan.
Häntä vispasi taas miljoonaa ja Raili olisi mielummin jäänyt maalimiehen syliin, kuin lähtenyt odottelemaan seuraavaa vuoroaan.

Kahdelle ensimmäiselle alueelle lähdimme telinekentän ohi kohti alataloa. Ensimmäiselle lähetin pyramidin ja käärmekasan välistä, toiselle alakasan ja vihreän kopin välistä. Eli matkaa maalimiehelle ei ollut paljoa eikä tyhjää tehty, mutta se ei haitannut.
Kolmannelle lähdimme yläkasan toisesta päästä. Alkurauha ja laskin liikkeelle. Raili kävi merkkaamassa Suvin, joka oli häiriöihmisenä piilon lähellä. Huikkaisulle "ei ole mukana", Raili lähti jatkamaan matkaa. Koen kuitenkin positivisena, että se meni innokkaana moikkaamaan Suvia.
Kuljin keksikasan keskeltä kohti teantornia ja samalla Raili nappasi maalimiehen "aatamista ja eevasta". Taas häntä viuhtoen ja oikein hyvällä fiiliksellä. Superkehut ja rapsutukset toimivat meillä loppupalkkana ja näillä mentiin nytkin.
Kytkin Railin ja kuljimme hallitusti Lokin ohi autolle. Railille vettä ja tyttö pääsi taas hieromaan aivonystyröitään.

Kouluttajilta tuli kehuja koiran tukemisesta kasoilla ja maalimiehellä sekä hengittämisestä. ;)
Kertakaikkisesti en kertaakaan edes meinannut menettää hermojani. Päättäväisesti kuljettiin ja jos kierrokset nousivat liikaa, ne laskettiin.
Kolmannelle maalimiehelle lähtöä odotellessa Raili ehti ottaa vähän kipinää lähellä olevasta Roasta, mutta sain sen siitä hallintaan.

Tämä treeni oli todella mielenkiintoinen. Sekä itselleni ohjaajana, että myös maalimiehenä. Tämmöisessä treenissä en ole ennen ollut ja siksi se avasikin silmiäni äärettömästi.
Sekä hallittavuuden ja malttamisen (odottamisen) kannalta, että nopean yhden maalimiehen noston kannalta. Treeni oli koirakohtaisesti pitkä, koska maalimiehet nostettiin yksi kerralla ja väleissä joutui olemaan ja käyttäytymään.

VAU! En voi muuta sanoa. Enkä sano vain Railin takia, vaan ihan kokonaisuutena.

Lähdenpä tästä huuhtelemaan hiekkaa korvastani. Tiistaina hakumetsään. ZAU!

~Luffe